Sitten, kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
Sitten, kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen.
Sitten, kun en ole enää tuottava yksilö.
Kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.
Välittäkää minusta, antakaa rakkautta, koskettakaa hellästi.
Kello hidastaa.
Eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan, mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle ARVOKAS vanhuus.
http://www.attendo.fi/ty%C3%B6paikat/ohjaaja-0
Työpaikkani osaston seinällä on tällainen runo, minut tämä pysäyttää ja laittaa ajattelemaan. Työskentelen vanhusten kanssa, he ovat kokeneet elämässään paljon kaikenmoisia asioita, heillä on todella paljon kokemusta elämästä ja on ihanaa kuunnella kun he kertovat kokemuksistaan ja mietteistään. Arvostan heitä todella.
Sait juuri kyyneleet silmiini . Todella kaunis ja ajattelemisen arvoinen kirjoitus.
VastaaPoista